Lumivauva ja sen isi

Isilumiukko ja lumilapset

Lumivauva parturissa

 Vaikka aikainen kevät aurinkoisine päivineen oli sekin ihana, niin tänään yksi aamuinen itkupotkuraivari haihtui hetkessä, kun verhon takaa paljastui valkoinen, luminen maa. Mainio lumiukkokeli!

Elle pyöritteli onnellisena kokoonsa nähden valtavia hiekkalumipalloja ympäri etupihan leikkikenttää (leikkikentän hiekka tahtoi väkisin nuoskalumen mukaan) ja äidillä oli työn ja tuskan takana saada yksi sellainen väännettyä toisen päälle, jotta tuo isompi ukko sai vartaloonsa pituutta.

Päiväkotimatkoilla tuppaa kerääntymään kaikenlaista keppiä ja käpyä mukaan, ja ne on sitten säilötty huolella vaunujen alaosaan. Nyt niistä oli suurta iloa, kun Elle sai itse asetella neniä ja silmiä paikoilleen (äiti tosin vähän määräili niiden paikkoja poraamalla reikiä mielestään oikeisiin kohtiin). Keinun vierestä löytyvän sammaltupon Elle asetti vauvalumiukolle hiuksiksi, isi sai päähänsä lumihiukset. Elle hoki koko ajan: "Vauva tahtoo isin syliin!" Oli ilmeisesti lumivauva isiukosta liian kaukana!

Lähtiessä Elle vielä halasi molempia ukkoja.

Kyllä se lumileikki vain on tehokas unilääke; lumiukkotehtailun, loskaisissa rapakoissa loikkimisen ja - äidin käännettyä selkänsä hetkeksi - kuraveden maistelun jälkeen neiti nukahti päiväunille ennätysajassa. Eikä muuten ollut vaippaa ulkona eikä nukkuessa.