Aikaan laululeikkien

Mellu sen ensimmäisenä huomasi: Ellen leikkimistaidot ovat nousseet uudelle tasolle. Ellen pitelemä leikkikoira halasi ja pussaili Mellun pitelemää leikkikoiraa. Siitä lähtien leluilla leikkiminen on ollut Ellen kanssa huomattavan erilaista kuin aiemmin: Elle saattaa ilmoittaa, että "sinä olet tämä äitidinosaulus ja Elle on tämä vauvadinosaulus".

Eilen leikkivalikoimaan ilmestyi taas jotain uutta. Sadekelin vuoksi päiväkotilapset eivät menneet iltapäivällä ulos vaan touhusivat sen sijaan salissa. Elle sitten kertoi heidän laulaneen prinsessalaulua. Kokeilin sitä ainoaa, joka tuli mieleeni (samaa, jota vuosi sitten usein lauloin Ellelle, jotta hän viihtyisi potalla niin kauan, että sinne jotain tulee), ja se osui oikeaan!  Se on siis tämä:

Noita hymyilee kameralle prinssin hevonen sylissään.

Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa, linnassa, Prinsessa Ruusu linnassa, linnassa.
On pahan noudan pauloissa...
Vaan prinssi uljas avun tuo...
Hän rientää kauniin Ruusun luo...
Herää jo kaunis Ruusunen...
Nyt tanssikaamme laulellen...

Kotona Elle pyysi minut tuoliin istumaan - ei vaan nukkumaan - ja haki päähäni pehmoravun kruunuksi. Omaan kaulaansa hän kietoi raskausaikana virkkaamani epämääräisyyden.
E: "Äiti, sinä voit olla piäni pinsessa. Mene tähän nuttumaan. Minä haluaisin olla noita."
Hän laulaa mukanani vähintään sanojen viimeiset tavut tai fraasien viimeiset osat. Prinssiosuuteen päästyämme hän muuttuu prinssiksi ja nappaa hevoseksi mitä käteen sattuu, huivin tai pehmonuken, ja ratsastaa herättämään nukkuvaa rinssessaa. Välillä vaihdetaan rooleja, ja Elle nukkuu kärsivällisesti heräämissäkeistön loppuun saakka. Mahtavaa, laululeikkejä minäkin osaan!