Kielipääasia

Elle on kuulemma juuri siinä parhaassa iässä kielten oppimiseen. Kyllähän se on jo tullut ilmi monella tavalla, erityisesti englantia hän ihan oikeasti jo osaa vähän:

• Elle osaa laskea englanniksi kahdeksaan (ja suomeksi kahteentoista, tosin kolmonen ja nelonen jäävät jostain syystä väliin ihan säännöllisesti).
• Päiväkodissa tuntematon vanhempi avasi pihaportin, jotta Ellen kanssa pääsimme kulkemaan. Elle kiitti häntä ja vastasi myös: "Äntjuu, nou pwoplem!"
• Jos Ellelle tulee hätä, hän useimmiten huutaa: "Apua! Elpmii!"

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, Elle pyytää suomenkielisen dubbauksen ohjelmiin, joita hän tavallisesti katsoo suomeksi. Muunkielisten ohjelmien kanssa taas ei ole mitään ongelmia, oli ohjelma sitten saksan-, japanin- tai venäjänkielinen. Japanilaista Henkien kätkemää ja venäläistä Mashaa ja karhua (Маша и медвед) katson hänen kanssaan mielelläni kerta toisensa jälkeen.

Hiljattain joku mainitsi, että tämän iän "kieli-ikkuna" sulkeutunee pian. Siitä säikähtäneenä aloitin varovaisesti saamen kielen käytön tiettyjen leikkien kautta. Ihan yhtä hyvin Elle näköjään poimii saamesta sanoja kuin useammin kuulemistaan kielistä. Ihan tässä äiti pakahtuu ylpeydestä, kun yhden päivän toistelun jälkeen kysyn Elleltä: "Hálidatgo boahtit eatni sallii?" (=Haluatko tulla äidin syliin?) Ja Elle vastaa "Joo!" ja juoksee nurkan taakse voidakseen juosta sieltä vauhdilla huutaen samalla: "Ähni sallii! Ähni sallii!" (=äidin syliin) Myöhemmin kysyessäni samaa hän vastasi osittaisella siansaksalla, josta kuitenkin olin erottavinani "Hálidan ... ähni sallii!" Pantomiimin ja viittomien avulla olen saanut hänet ainakin osittain ymmärtämään muitakin lauseita ja kysymyksiä, ainakin hän on moneen kysymykseen vastannut oletetusti. Nyt olen kyllä innoissani tästä, täytynee ruveta petraamaan omaakin kielitaitoani!