Hei me leivotaan!

Nousiaisissa sämpylänleivontapuuhissa. Pääleipurilla
oli lakki hiusten suojana, joten Elle tahtoi pipon päähän!

Elle on pariin kertaan aiemminkin päässyt leipomaan, ainakin sämpylä- ja piparitaikina ovat tulleet hänelle tutuiksi. Päiväkodissakin kuulemma ovat leiponeet. Kesti kuitenkin hyvän aikaa, ennenkuin oikein opin leipomaan kaksivuotiaan kanssa, se kun vaatii vielä odotettuakin enemmän kärsivällisyyttä, ja toisinaan myös mielikuvitusta. Sitä onneksi joudun käyttämään useinkin; en ole tähän ikään mennessä vielä oppinut tarkastamaan, että kaikkia aineksia löytyy ennen aloittamista.

Eilen leivottiin sekä pizzaa että pipareita, ja Elle sekä auttoi taikinoiden ja täytteiden valmistamisessa, että kaulitsi taikinoita. Enemmän sitä (pipari)taikinaa kyllä suuhun meni kuin pellille. Mutta kun onnistuin polttamaan kummankin piparipellillisen (en tullut tarkastaneeksi paistamislämpötilaa ennenkuin lopuksi...), olin jopa hieman tyytyväinen, että nautimme pipareista edes taikinan muodossa. Niin ne minusta ovat muutenkin parhaita! Niin, ja leipomisapuna ollut ystäväni oli todella hämmästynyt, kun Elle ihan oikeasti sekoitteli pizzataikinaa (vaikkakin hitaasti - onneksi) ja kuori sipulin!

Tänään tuumin, mihin ylijääneet juustoraasteet voisi käyttää, ja päädyin helppoon juustosarvireseptiin. Unohdin vain, että vehnäjauhot loppuivat pizzan puolivälissä. Joten juustosarviin meni ohra-, graham- ja tattarijauhoja. Taikinasta tulikin sitten niin mureaa, ettei sarvien muotoilusta tahtonut tulla mitään. No, sitä helpompi ja hauskempi oli leipoa Ellen kanssa, kun hän sai tehdä Muumimamma-piparimuotilla yhdenlaisia leipäsiä, ja omin pikku kätösin "myttyjä". Ihan hyviäkin niistä tuli! Kyllä minulla on kohta ihan oikea pikku apulainen!