Pieniä hassuja hetkiä

Elle herätti meidät aamulla pyytämällä "panaania". Kesti hyvän tovin, ennenkuin kunnolla käsitin, että neiti on oppinut uuden sanan. Ainakin kotona se on tähän asti ollut aina "mamia". Elle itsekin iloitsi sanastonsa kehityksestä, ja hoki sitä panaania sitten koko aamun. Aika ihana.

Eilen hän hoksasi seinällä kuukausikaupalla roikkuneen flamenco-mekon, joka on nököttänyt siinä odottamassa, että Elle kasvaisi siihen sopivaksi. Nyt kun hän sitä pyyteli sovitettavaksi, niin arveltiin, että voisi ollakin jo sopiva. Olihan se, melkein justiinsa! Tuossa kuvassa on eniten poseerausta, niistä hauskemmista (joissa hän esim. tanssahteli), tuli harmillisen suttuisia.

Tilanteet, joissa hän muistaa/mainitsee milloin ketäkin tuttavia tai sukulaisia, ovat yleensä melkoisen huvittavia. Esimerkkejä viime päiviltä:

• Kun kiellän häntä ottamasta saksia tai vessaharjaa, hän perustelee kiellon (itselleen?) sillä, että ne ovat "mummun". Eli mummu omistanee kaikki maailman sakset ja vessaharjat.
• Kun hän pudotti pyöränlampun lattialle niin, että se meni rikki, eikä äiti eikä isi osannut sitä korjata, niin hän keksi, että "pappa osaa toijata". Kyselin vielä tarkennusta, että mikähän niistä kaikista papoista, niin hetken miettimisen jälkeen hän päätti: "isopappapaata". Eli "Isopartapappa"=isopartainen isopappa.
• Pari päivää sitten hän tiiraili värillisen tuttipullon tutin reikien lävitse, ja luetteli ihmisiä, joita oli näkevinään sen läpi. Seinällä olivat kuulemma pappa ja Lea, sohvan raossa Hilla-täti, ja isin housunpolvessa mummu.
• Yhtenä yönä hän oli nukkunut erityisen huonosti ja ilmeisesti nähnyt painajaisia. Aamulla kertoi, että "isopappapaata ei pelota" ja "täti ei pelota". Liekö nähnyt isopapasta ja jostakusta tädistä unta? Kerroin sitten, että pian menemme mummolaan, ja sinne tulee myös se täti, jolla on koira. Elle tuumi, että "Hauva nuuttii Elleä. Elle nuuttii hauvaa!" (nuuttii=nuuskii)
• Kun hän asettuu syliini ja leikkii pikkuvauvaa, hän rallattaa "piissullaa, piissullaa" eli J-papan saamelaista unilaulua, jonka sitten laulan tyytyväiselle lapselle.

Vielä lopuksi kuva Katariinan kirkon sivurakennuksesta (en edes tiedä, mikä se oikeasti on),jota Elle pysähtyi ihmettelemään jokunen päivä sitten.
E: OHO, tato!!
U: Oho, mikäs se on?
E: Lehmän talo.
U: Ahaa. :D