Tämä lauantaiaamupäivä on mennyt musiikin merkeissä, Elleltä on tavallista enemmän tullut laulutoiveita. No minähän laulan. Tosin hetken kuluttua hän toivoo samaa kappaletta youtubesta, ja sitten katsotaan niitä. Hauskoja yksityiskohtia:
Ellelle "Tonttulaulu" tarkoittaa vain ja ainoastaan laulua Soihdut sammuu - tiptap tipetipetiptap, ja sitä hän on toivonut unilauluksi koko syksyn. Toki silloin laulan sen oikein hitaasti, ja päiväsaikaan hän oikein riemastuu, kun saa paitsi laulaa niin myös tanssia mukana. Pätkät, jotka hän laulaa mukana:
"Öitten vaijjoon nanononono" = Öitten varjoon talon touhu hukkuu
"Uuluunuunaa" = Jouluruokaa (...tarjoo kunnon väki)
Ja tietysti "tiptaptittappipeitpepitpat"!
Kun "Kilisee kilisee kulkunen" alkoi soimaan, niin Ellen käsi (huom, vain toinen käsi) alkoi välittömästi heilumaan kuin kulkusia olisi soittanut, eikä pysähtynyt ennenkuin laulu oli loppu. Päiväkodin joulujuhla tosiaan käynnistyi tällä numerolla: kaikki lapsukaiset kävelivät saliin parijonossa kulkuslaulun tahdissa, kilistäen käsissään kulkusia. Voi mahoton kun ne oli söpöjä!
Lueskeltiin kirjaa, ja viimeisen sivun luukusta löytyi virtahepo. Ensimmäistä kertaa Ellen mielessä muodostui seuraava mielleyhtymä: "Viitahepo iinaaa, tattattaa." = Virtahepo hirnahtaa, (ihanaa onhan) ratsastaa. Sitten kuunneltiin Ihhahhaata ja näin mielessäni Ellen ratsastamassa virtaheposella!
Lisäksi Elle on nelisen kertaa toivonut Titi-nallelaulun, sen ainoan, jota muistan itsekin n. 8-vuotiaana kuunnelleeni. Täytynee tunnustaa, että olen hieman puolueellinen: soitan ja laulan hänelle mieluiten oman lapsuuteni lempilauluja. Jollekulle kehuin juuri, että vanhat ja kuluneetkin joululaulut ovat Ellen myötä saaneet uuden elämän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti