Kaksivuotisneuvola

Neljäs kerta toden sanoo!

Tähän asti neuvolan kanssa on kaikki sujunut oikein mallikkaasti, vaan nyt on säätöä sitten senkin edestä. Ensimmäinen neuvolakäynti peruttiin heidän toimestaan, seuraavan peruutin minä; kolmas aika oli toissapäivänä, aamun ensimmäinen vuoro. Herättelimme siis Ellen jo seitsemän jälkeen, eikä se ollut hänelle ollenkaan mieluista. Vasta kun kerroin, että iltapäivällä on päiväkodin joulujuhla, niin ilme kirkastui. Pääsimme neuvolaan asti, mutta kun puolen tunnin odottelun jälkeen Matti meni kyselemään, koskahan mahtaisimme päästä neuvolatädin juttusille, niin meidän aikaamme ei löytynytkään. Mitä lie tapahtunut aikaa varatessa, mutta turha reissu se oli. Elle sentään leikki tyytyväisenä odotustilassa. Uusi aika saatiin tälle aamulle, hieman inhimillisempään aikaan.

Ellellä on tätä ennen ollut aina sama "neuvolamummeli", aivan ihana ja lämpöinen vanhempi rouva, joka on tykännyt Ellestä ihan mahottomasti. Nyt oli uusi mummeli, ihan mukava hänkin, mutta minua hieman harmitti vaihdos. Ellehän nyt ei edellisistä kerroista mitään muista (ilmeisesti). Huone oli täynnä leluja, ja Ellellä oli kauhea kiire päästä tutkimaan niitä kaikkia. Palapelejä neiti teki oikein taitavasti, ja mummeli kyseli eläinpalapelin kuvista, "Mikäs tämä on? Entä tämä?" Ellen puolustukseksi on sanottava, että kuvat olivat hieman kuluneita ja epäselviä, ja kyllähän hän oikeasti eläimet tuntee. Siinä kuitenkin hänen mielestään koira oli lammas, hevonen oli "ehmä" ja kukko ja kana "tuttasia". Oli siinä niiden alla kyllä kukkiakin. Kukko ja kukka, ehkä hän tarkoitti "kukkosia"?

Hyllyltä löytynyt Muumimammapehmolelu oli kuulemma "mamma-peitto". Siinä olin juuri jutellut Ellen puheen kehityksestä, kertonut, että viime päivinä hän on pyrkinyt taivuttamaan sanoja (monikon partitiivi erityisesti on kiinnittänyt huomioni); Esim. huomatessaan, että ruuaksi on kanapullia, hän huudahti: "pulloja!" ja katsellessaan kuvaa veneistä hän totesi että "tato, venejä." Tuolla hän kiikutti palikoita laatikosta pöydälle yksi kerrallaan, ja innostuneena hihkaisi: "Paljon patittia!" (=palikkia. Eli palikoita.)

Kaiken kaikkiaan, kaikki oli kunnossa. Vein Ellen päiväkotiin, ja kotimatkalla muistin, että ai niin, neuvolassa oli tarkoitus ottaa myös rokotteet. Tarvinnee varata aika vielä viidennen kerran. Huoh.