Sattuu ja tapahtuu. Varsinkin sattuu.

Reipas apulaiskokki joutui tänään karvaasti kokemaan ruuanlaiton vaarat. Oltiin aiemmin tehty päivälliseksi spagettia ja jauhelihakastiketta (kuva) ja käyty vielä saunassa, ja iltapuuronkin neiti ahkerasti sekoitteli. Ellehän on kauan jo tiennyt kuumien kattiloiden vaarat, ja muistaa usein kertoa, kuinka on satuttanut sormensa johonkin kuumaan. Silti nyt kävi niin, että hän koitti sormellaan hellaa, jolta puurokattila oli juuri siirretty sivuun. Keskisormeen nousi välittömästi rakkula, ja loppuillan hän sai liottaa kättään kupillisessa kylmää vettä. Itkusta ei meinannut tulla loppua, ennenkuin uni vei voiton.

Kyllä kipu on suhteellista: ei ole viikkoakaan siitä, kun raasun naama telottiin ja ruhjottiin (nyt on iho muuten lähinnä paranevista mustelmista kirjava, muutoin hyvin parantunut) eikä se kuulemma sattunut juuri ollenkaan, hyvä jos muisti koko episodia suurimman osan aikaa. Pienistä kaatumisista ja liukasteluista hän ei niistäkään juuri mieltään pahoita. Sen sijaan pieni palovamma pienessä sormessa, ja maailma romahtaa. Särkylääkettä, Bepanthenia ja muumilaastari laitettiin yöksi. Aamulla ois kaksivuotisneuvolaan meno, totta se neuvolamummeli on ennenki nähny taaperoita, jotka tulee paikalle naama sinivihreenä ja sormi vesikellolla!...

Loppukevennyksiä:
Päiväkodista kotipihalle tullessa Elle jäi hyppimään lätäköihin (vajaan viikon kestänyt talvi loppui nyt), ja löysi pienen kasan loskaa. Jäi sitä ihmettelemään:
E: "Äiti, tato!"
U: "Se on loskaa."
E: "Joo. Siivota."
...Mulla raksutti hetken tyhjää, kunnes tajusin. "Ei roskaa, kulta, vaan loskaa. Ei tartte siivota loskaa." Elle päätyi sitten hyppimään senkin kasan tasaiseksi.

Myös lääkärin vastaanotolla Elle löysi pöydästä hyvin pinttyneen likatahran, ja olisi halunnut, että olisimme sen siivonneet siitä pois. Onko tämä varmasti meidän lapsi???

Kun olimme palanneet käytävälle ja puimme ulkovaatteita päälle, lääkäri käveli ohi, oli selvästi lähdössä työpäivän jälkeen kotiin. Elle vilkutti ja huusi perään: "Heihei! Auttaa päivää!" (=Hauskaa päivää!) Kyllä varmasti nousi hymy useammillekin huulille.

Niin ja aiemmin, odottaessamme vuoroamme, vanhempi pariskunta käveli ohi. Pappa vilkutteli Ellelle ja kysyi: "Ohhoh! Onkos sulla pipi poskessa?" Elle, naama pureskeltuna: "Ei oo pipi!"

Reipas nalle.